Suomen ainoa kilparatsastuslukio sijaitsee Virolahdella - oppilaat saavat laadukasta pienryhmäopetusta osaavilla hevosilla

Virolahden lukio ja Liinakkotalli aloittivat noin neljä vuotta sitten yhteistyönä kilparatsastuslinjan, jossa nuorilla on mahdollisuus yhdistää lukio-opinnot sekä tavoitteellinen kouluratsastus. Kilparatsastuslukiossa opiskelijat pääsevät harrastamaan kahdesti viikossa hyvinkoulutetuilla hevosilla, saaden yksilöllistä valmennusta ja kokonaisvaltaista tukea urheilijana koko opintojen ajan.

Kouluratsastaja Katja Kuokka perusti Liinakkotallin vuonna 2006, jolloin tallissa oli ensin vain omia hevosia. Myöhemmin talliin otettiin myös asiakashevosia ja vuonna 2021 Virolahden lukio lähestyi Katjaa ajatuksena yhteistyöstä, jossa Liinakkotalli toimisi osana Virolahden kilparatsastuslukiota. Koska tallilla ei ollut tuntitoimintaa, piti miettiä, mistä saataisiin opiskelijoille sopivia hevosia käytettäväksi valmennuksiin.

- Ensin mietin, että mitenköhän saataisiin tämä kuvio toimimaan, mutta totesin, että onhan minulla noita entisiä kilpahevosiani ja asiaa lähdettiin suunnittelemaan sen pohjalta. Koska kilpahevoseni eivät ole sellaisia tyypillisiä ratsastuskoulun tuntihevosia, joille käy kaikki alkeisratsastajista eteenpäin, piti määrittää kilparatsastuslukioon tulleiden osaamistaso sellaiseksi, että osataan tehdä asioita itsenäisesti ja ratsastaa kaikki askellajit, Katja kertoo.

Pienryhmävalmennusta opintojen ohella

Miten kilparatsastuslukio eroaa sitten tavallisesta ratsastuslukiosta? Liinakkotallilla ei pyöri ratsastuskoulua, vaan oppilaiden käytössä on neljä pitkälle koulutettua suomenhevosta, joilla nuoret pääsevät treenaamaan tavoitteellisesti pienryhmissä. Opiskelijat pääsevät ratsastustunneille kaksi kertaa viikossa, jotka sisältyvät koulupäivään. He myös ratsastavat samoilla hevosilla yleensä pidemmät ajanjaksot, jotta tulevat tutuksi saman hevosen kanssa ja yhteistyö myös näin ollen rullaa paremmin.

- Keväisin meillä on sitten oman tallin rataharjoitukset, jossa opiskelijat pääsevät näyttämään opittuja asioita. Meillä on myös irtohypytystä, nuorten hevosten käsittelyä ja pääsee tutustumaan eri hevosurheilulajeihin, kuten valjakkoajoon. Kurssin lopuksi opiskelijat ovat päässeet menemään puomeja ja esteitä, mutta painopiste on kumminkin kouluratsastuksessa, Katja painottaa.

Lukio ja talli ovat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan, joten matka taittuu helposti esimerkiksi pyörällä. Äidinkielenopettaja Roosa Luoma mainitsee myös urheiluvalmennuksen, jota tarjotaan ratsastuslukiolaisille liikunnan tueksi.

- Tämmönen erikoisuus pitää myös mainita, että meidän lukiossa voi opiskella lisäksi kotitaloutta, mikä ei yleensä ole lukioissa mahdollista, Roosa sanoo.

Opiskelijat kehuvat tallin ja koulun yhteistyötä

Lopuksi haastattelimme vielä Virolahden kilparatsastuslukion opiskelijoita Helmi Heinosta, Sofia Seppälää, Milla Peltoniemeä ja Kerttu Paldaniusta. Helmi ja Sofia ovat ensimmäisen vuoden lukio-opiskelijoita, kun taas Milla ja Kerttu ovat toisen vuoden. Kaikilla oli sama syy hakea kilparatsastuslinjalle: pääsee valmentautumaan laadukkaasti samalla, kun opiskelee lukiossa.

- Hevosalan työt eivät itsessään ole se, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, vaan tykkään harrastaa tavoitteellisesti, jonka takia tämä vaikutti parhaimmalta vaihtoehdolta, Kerttu sanoo.

Koulun ja ratsastustuntien yhdistäminen on onnistunut hyvin, sillä tunnit kuuluvat viikkokalenteriin ja ne ovat iltapäivisin muiden tuntien jälkeen maanantaisin sekä tiistaisin. Koulu on järjestänyt myös bussikyytejä helpottaakseen siirtymistä lukiolta tallille.

- Täällä on kyllä hyvin järjestetty kaikki, ja muutenkin tallin ja koulun välinen yhteistyö on toiminut hyvin, Helmi hehkuttaa.

Opiskelijoiden mukaan linja sopii kaikille niille, joilla on jo ratsastustaustaa ja jotka haluavat oikeasti kehittyä ratsastuksellisesti.

- On hyvät opettajat, kivat hevoset ja muutenkin sellaista, kuin etukäteen toivoin, Milla kehuu.

- Itse oon ainakin kehittynyt jo nyt valtavasti ja siksi voin suositella kilparatsastuslinjaa muillekin, Sofia lisää.

Teksti & kuvat: Nette Hursti