Ville Vaurion kouluratsastusklinikalla painotettiin hyvää perusratsastusta - "Kun meillä on reaktiivisuutta, voimme myös koota hevosta"

Haminan Ratsastajat ry järjesti lauantaina 11.10.2025 Harjun oppimiskeskuksessa kouluratsastusklinikan, jossa valmentaja Ville Vaurio jakoi osaamistaan teemalla "Hyvällä perusratsastuksella tuloksiin". Päivän aikana nähtiin paljon eri ikäisiä ja tasoisia ratsukoita, joiden kanssa Ville keskittyi erityisesti rentouteen, reagointiin ja ratsastajan selkeisiin apuihin. Klinikan aikana oli lämmin tunnelma eikä huumorikaan jäänyt uupumaan.

Nuorten hevosten kanssa ei pidä hätäillä

Ensimmäisenä maneesiin astui Mari Kettunen 5-vuotiaalla Meltos Ikaros -nimisellä hevosellaan. Nuori hevonen oli aluksi jännittynyt, jonka takia Ville ohjasi ratsukkoa hakemaan rentoutta, ennen kuin he keskittyvät mihinkään muuhun tekemiseen.

- Jos sun hevonen jännittää, sun pitäis pystyä olemaan rauhallinen ja itsevarma. Jos sun hevonen on hidas, sun pitäis olla nopea. Monissa asioissa pätee vastakohdat.

Suuntaa vaihtaessa jännitykset voivat tulla uudelleen esille, sillä hevoset näkevät ympäristönsä uudella tavalla eri kierroksessa ja rentous on löydettävä usein uudelleen. Ville korosti, että nuorten hevosten kanssa ei pidä hätäillä, vaan tilannetta tulee tutkia rauhassa.

- Hevoset kokevat maailmaa eri tavalla, kuin me ihmiset ja meidän ihmisten pitäisi pystyä hyväksymään se.

Ville suositteli käyttämään myös ääniapuja muiden apujen lisäksi. Kun hevonen nosti välillä väärän laukan, Ville sanoi, ettei sillä ole tässä kohtaa vielä niin suurta merkitystä.

- Tärkeintä on, että hevonen ymmärsi laukka-avun. Hienosäätö tulee sitten perässä.

Siirtymisiä ja apujen valmisteluja

Kuusivuotiaiden ryhmässä työskentelivät Janika Turunen hevosellaan HH Sparrow's Secret sekä Jenna Vitikka hevosellaan La Victoria.

Aluksi Ville halusi nähdä, miten hevoset reagoivat pysähdykseen: pysyvätkö hevoset paikoillaan vai lähtevätkö peruuttamaan. Molemmat hevoset lähtivät alussa herkästi peruuttamaan.

- Jos hevonen lähtee peruuttamaan, annetaan pieni pohje tai maiskutetaan ja muistetaan kehua, muuten odotetaan hiljaa.

Hevosen pituus tai lyhyys vaikuttaa siihen, miten virta kerääntyy. Jos tämän ymmärtää, on Villen mukaan paremmat saumat saada hevonen kulkemaan reippaammin.

- Hitaalle diesel-hevoselle ei auta mennä kierros kierroksen perään ravia tai laukkaa: tehkää mieluummin siirtymisiä, joissa hevonen lyhenee ja näin ollen myös kompaktoituu.

Jenna harjoitteli hevosensa kanssa nopeampaa reagointia pohkeisiin, jossa Ville auttoi maasta käsin raippa apunaan. Janikan kanssa käytiin puolestaan hieman läpi laukanvaihtoja, jotka ovat silloin tällöin onnistuneet, mutta kaipaavat vielä harjoitusta.

- Valmistelu on tärkeämpää, kuin itse apu.

Kiitä, kiitä, kiitä!

Juniorien teemaryhmässä taitojaan näyttivät Sanni Marttila hevosellaan Feniksas, jonka kanssa harjoiteltiin nopeampia reaktioita pohkeisiin. Kuten edellisessä ryhmässä, myös tässä Ville auttoi konkreettisesti maastakäsin raipan kanssa ratsukkoa ja korosti hevosen reagointikykyä.

- Hyvillä kyljillä tarkoitetaan, että hevonen reagoi nopeasti pohkeeseen.

Ville painotti ratsastajan vastuuta hevosen mukavuudesta ja hallitusta keventämisestä: keventäessä ei rojahdeta satulaan tai vedetä ohjasta, vaan autetaan hevosta liikkumaan mahdollisimman hyvin ja nautitaan menosta. On myös todella tärkeää kiittää hevosta, kun se tekee pyydetyn asian. Ville halusi myös muistuttaa, ettei puolipidätteiden tarkoitus ole hidastaa hevosta.

- Puolipidätteet eivät ole voiman tai vauhdin poisottamista, vaan energian kanavointia.

Selkeämpiä apuja

Päivän viimeisenä ratsukkona nähtiin suomenhevonen/kenttäratsastus -osiossa Terhi Tuuva hevosellaan Pakan Timantti. Ville kehui ratsukon välistä yhteistyötä sekä hevosen askellajeja, mutta kiinnitti huomiota siihen, että ratsastaja käytti paljon pohjeapuja.

- Jatkuva pohkeilla tökkiminen ei ole hyvä. Apujen pitää olla selkeitä ja yksittäisiä: ei kovempia, vaan selkeämpiä. Selkeys on todella tärkeää hevosen kanssa.

Villen mukaan käyntityöskentelyn merkitystä ei pidä vähätellä, vaan siihen kannattaa satsata. Hän myös korostaa, että hevonen, joka reagoi hyvin apuihin, on helpompi saada työskentelemään.

- Kun meillä on reaktiivisuutta, voimme myös koota hevosta.

Ville haluaa saada aidon yhteyden hevoseen

Ennen klinikkaa Hirnumedia pääsi haastattelemaan Villeä, jossa hän vielä painotti, että klinikka on tarkoitettu kaikille ratsastajille, oli kyseessä sitten koulu-, este- tai kenttäratsastaja, sillä klinikalla käydään nimenomaan perusasioita läpi. Hevoset eivät olleet tuttuja entuudestaan Villelle, joten hänen täytyy ensin katsoa, miltä ratsukot ja heidän välinen yhteistyö näyttää, ja lähteä siitä sitten rakentamaan tunnin kulkua.

- Sitä tää mun valmennustyö muutenkin on: yritän selvittää, mikä olis oleellista just nyt eli mihin tunnilla lähdetään keskittymään.

Ville on kasvattanut omaa osaamistaan erilaisten ammattilaisten kanssa niin Suomessa, kuin ulkomailla. Pikkuhiljaa vuosien saatossa on muovautunut Villen oma opetustyyli, jossa hän hyödyntää itsekseen opittuja asioita, mutta myös muilta ammattilaisilta saatuja oppeja. 

- Kyllä kaikkien kädenjälki näkyy edes jonkun verran. Mitään omaa hevosfilosofiaa mulla ei ole, mutta olen iloinen, kun mun hevoset on iloisia ja tietenkin toivoo, että lopputulos ois myös kivannäköstä.

Suomi pienenä maana ei ole samalla lailla hevoskulttuurin ytimessä, kuin taas esimerkiksi Keski-Euroopassa ollaan, mutta Villen mielestä Suomessa on hyvä asenne ja tekemisen meininki, ja hevosten hyvinvointi näkyy isosti. Ulkomailla taas hevostietämys ja hevostaito kulkevat monesti sukupolvesta toiseen, jonka takia oppia tulee pelkästään perheen kesken jo paljon. Suomessa on kumminkin hyvää se, että asioista keskustellaan ja pyritään koko ajan parempaan.

- Varjopuoleksi muotoutuu se, jos lähdetään canceloimaan ihmisiä ja pieniinkin virheisiin tartutaan. Kohta tässä käy niin, että kukaan ei uskalla enää harrastaa, kun virheitä ei ole lupa tehdä. Jääkiekossa ja muissa harrastuksissa virheiden teko on sallitumpaa, kuin hevosharrastuksessa, mikä varmasti johtuu siitä, että tässä on elävä eläin mukana ja tunteet sekä henkilökohtaset arvot tulee myös peliin. Harjottelu on iso osa tätäkin lajia, että ennen kuin osaa ja oppii, virheitä tulee ja menee. Täytyy saada olla rauhassa myös huono.

Ville henkilökohtaisesti arvostaa hevosissa erityisesti ilmeikkyyttä, lempeyttä ja että on kiinnostunut työskentelemään ihmisen kanssa. Hän tykkää, kun hevonen on sosiaalinen ja läsnä.

- Tärkeimpänä, että saan siihen hevoseen yhteyden, mikä vaatii joskus joidenkin hevosten kanssa pitkän työn, mutta sitten, kun sen saa, niin onhan se aika siistiä.

Teksti: Nette Hursti
Kuvat: Milla Cornea