Hertjekkerin takana vaikuttaa valokuvaaja Mirella Ruotsalainen – "Eläinten kanssa kaikki on kivempaa"

Mirella Ruotsalainen, monille tutummin Hertjekker, on kuvannut lähes 20 vuotta ja vaikka kuvaaminen on hänelle sivutoimista, hän on monille tuttu nimi hevosvalokuvauksen saralla. Hevoset ovat valokuvaamisen lisäksi kulkeneet aina jollain muullakin tavalla mukana Mirellan elämässä.

Hevoset ovat olleet osa Mirellan elämää jo lapsesta asti. Perhe muutti maalle hänen ollessaan 5-vuotias, ja pian hän aloitti ratsastamisen naapurin pienellä tallilla. Hän harrasti ratsastusta noin kuusi vuotta, kunnes valokuvaaminen tuli kuvioihin.

- Sittemmin en ole palannut ratsastuksen pariin kuin yksittäisten ratsastuskertojen osalta. Hevoset ovat kyllä valokuvaamisen lisäksi kulkeneet aina jollain muullakin tavalla mukana: harrastin varhaisteininä keppareita ja virtuaalihevosten kanssa tuli vietettyä ainakin kymmenkunta vuotta.

Valokuvauksen alkutaival

Mirella on aina ollut luova ihminen, joka nauttii työnsä jäljen näkemisestä heti. Lapsena hän tykkäsi laulaa, kirjoittaa, piirtää ja askarrella, ja jossain vaiheessa käsi tarttui myös vanhempien kameraan.

- Homma eskaloitui ilmeisesti sen verran, että he totesivat paremmaksi ostaa minulle oman kameran.

Ensimmäiset kuvailut kohdistuivat pihapiirin maisemiin ja hyönteisiin, mutta pian lähellä asuvat hevoset ja ponit toivat uuden ulottuvuuden harrastukseen.

- Eläinten kanssa kaikki on kivempaa!

Yksi mieleenpainuvimmista alkuvaiheen kokemuksista valokuvauksen saralla liittyy lukioaikaan. Viestintälinjalla tehdyssä näyttötyössä Mirella päätti kuvata hevosia: hän etsi omistajia somen ja hevostalli.netin kautta, ja päätyi täysin vieraiden ihmisten talleille kamera kädessä. Kokemus oli jännittävä, mutta siitä seurasi myös jotain odottamatonta.

- Omistajat panostivat näihin kuvaushetkiin tosi ihanasti, ja yhdestä tulikin lopulta pitkäaikainen ystävä jo yli 10 vuodeksi!

Tyyli ja näkemys

Mirella kuvailee omaa kuvaustyyliään melko luonnolliseksi, mattamaiseksi ja lämpimäksi. Hän suosii ulkoympäristöjä ja rakentaa kuvaukset niin, että lopputulokseen ei tarvitse lisätä mitään ja kuvasta pitää myös poistaa mahdollisimman vähän.

- Paras ajankohta on aina aamulla tai illalla, jos kuvaan saadaan lämmin valo ja auringonnousun tai -laskun taikaa niin aina parempi!

Hän ei usko tiukkaan, ns. perinteiseen poseeraukseen, vaan pyrkii tallentamaan hevoset ja ihmiset sellaisina kuin he oikeasti ovat. Onnistunut kuva ei hänen mukaansa välttämättä tarkoita teknisesti täydellistä otosta, vaan, että kuva välittää tunnelman ja palvelee tarkoitustaan.

- Sitten kun aletaan miettiä näyttävillä kuvilla erottautumista tai minkään tason "taiteen" luomista, puhutaan jo edistyneemmistä asioista kuin onnistuneesta hevoskuvasta. Älä siis vertaa itseäsi somen huipputekijöihin!

Hevosen kuvaaminen eroaa paljon esimerkiksi koirien tai ihmisten kuvaamisesta. Siinä missä koiran voi tuoda lähes mihin tahansa ympäristöön ja opettaa sille paljon erilaisia temppuja, hevosen kanssa mahdollisuudet ovat rajallisempia. Lisäksi on tärkeää ymmärtää saaliseläimen luonnetta ja reaktioita ympäristöön.

- Se, miten hevonen kokee tilanteen, määrittää paljon siitä, mitä kuvaustilanteessa on mahdollista tehdä.

Vinkkejä aloittelevalle hevoskuvaajalle

Mirellan neuvo valokuvaamisesta kiinnostuneille on selkeä: hae inspiraatiota laajasti, mutta pidä kiinni omasta tyylistäsi.

• Osallistu portfoliopäiviin, workshoppeihin ja webinaareihin.

• Selaa somea ja mieti, miksi pidät tietyn tyylisistä kuvista.

• Älä hae oppia vain hevoskuvauksesta, vaan myös muista genreistä.

• Ja tärkein: uskalla tehdä asiat omalla tavallasi.

- Älä lannistu, vaikka työsi ei aina keräisi suurta suosiota. Luovan tekemisen arvo katoaa, jos sen ainoa mittari on muiden hyväksyntä.

Tutustu lisää Hertjekkerin palveluihin täällä!

Teksti: Nette Hursti
Kuvat: Mirella Ruotsalainen, Anni Salminen