Marle Muuronen yhdistää eläinten hyvinvoinnin ja oppimisen intohimon – "Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua, joka sopii kaikille eläimille"

Marle Muuronen on 32-vuotias eläinlääketieteen opiskelija ja perheen äiti. Marle on opiskellut paljon eri hevosten hyvinvointiin liittyviä tutkintoja, joissa yhdistyvät hänen elinkäinen rakkautensa eläimiin, kiinnostus oppimiseen sekä halu tehdä työtä hevosten ja lemmikkien parhaaksi.

Marle innostui hevosista jo nuorena tyttönä aloitettuaan ratsastuksen isänsä kanssa Turengin ratsastuskoulussa. Äidin hevosallergia teki tallielämästä haastavaa, sillä tallilla käyminen aiheutti aina ison siivousrumban ja varusteita piti säilyttää ulkona.

- Siitä huolimatta hevoset vetivät puoleensa.

Nuoruudessa hän rahoitti harrastustaan tehden töitä tallilla ja leiriohjaajana. Marle kertoo kiinnostuneensa jo varhain erityisesti hevosista, joita muut välttelivät, joko haastavan käytöksen tai jännityksen vuoksi.

- Muistan jo hyvin nuorena siedättäneeni erästäkin ratsastuskoulun hevosta automaattivesikupin ääneen lukemalla ohjeita Tuire Kaimion 'Hevosen kanssa' -kirjasta sekä perehtyväni vapaa-ajalla erilaisiin Natural horsemanship -kirjoihin.

Omat hevoset inspiroivat opiskelemaan

Marlella on ollut kaksi omaa hevosta: ensimmäinen, Flamingo, kulki hänen mukanaan opiskelupaikkakunnalta toiselle, ja sen kuntouttamisen myötä heräsi kiinnostus hevosen hyvinvoinnin tukemiseen. Toisen hevosensa, Blazen, hän osti 25-vuotislahjaksi itselleen: rohkean ja uteliaan nuoren hevosen kanssa hän päätyi syventymään entistä enemmän kouluttamiseen sekä positiiviseen vahvistamiseen. Blaze ehti olla Marlen elämässä seitsemän vuotta, ennen kuin etenevä kaihi pakotti tekemään raskaan päätöksen hevosen lopettamisesta.

- Blaze tarvitsi selkeät rajat, mutta myös selkeämmän koulutussuunnitelman. Se tykkäsi selvästi itse keksiä oikean ratkaisun sen sijaan, että sille vain kerrottiin, miten asiat on.

Hevoset ovat vieneet Marlen koulutuspolulle, joka on ollut kaikkea muuta paitsi suoraviivainen. Alkuperäinen haave eläinlääkärin opinnoista vaihtui ensin fysioterapiaan, ja myöhemmin eläinfysioterapiaan erikoistumiseen. Työ eläinten parissa syvensi kiinnostusta edelleen, ja lopulta Marle päätyi myös suorittamaan eläintenkouluttajan ammattitutkinnon.

- Opin, kuinka kipu, stressi ja oppiminen kietoutuvat tiukasti yhteen, ja miten oma toimintani vaikuttaa eläimen käytökseen.

Kohti eläinlääketiedettä

Eläinlääkärin opinnot Tartossa alkoivat vuonna 2022. Päätös syntyi osin ystävän rohkaisusta: Suomessa opiskelupaikan saaminen olisi ollut vuosien pääsykoeurakka, kun taas Virossa tie avautui nopeammin. Opinnoissa Marle kokee hyötyvänsä vahvasta anatomian tuntemuksesta ja eläinten käyttäytymisen ymmärtämisestä.

- Parasta on, että tällä alalla riittää oppimista koko loppuelämäksi.

Eläinlääkärin työssä Marle näkee suurimpana haasteena sen, että eläin ei voi itse kertoa tuntemuksistaan: oireita ja käytöstä täytyy ihmisen pystyä tulkitsemaan. Lisäksi resurssien rajallisuus tuo päätöksentekoon eettisiä ulottuvuuksia eli mikä on eläimelle parasta, kun kaikki ei ole käytännössä mahdollista. Ihmisten kanssa kommunikointi on työssä Marlen mukaan myös yhtä tärkeää, kuin eläinten hoito.

- Omistajan täytyy kokea, että hän tulee kuulluksi ja samalla eläinlääkäri voi saada arvokasta tietoa arjessa havaituista muutoksista.

Eläinlääketieteen opintojen aikana Marlea ovat kiehtoneet erityisesti käytännön kurssit, kuten keinosiemennykseen liittyvät harjoitukset ja laaja anatomian opetus. Englanniksi opiskeleminen on sujunut odotettua helpommin ja suomalaisia opiskelutovereita on myös löytynyt Tartosta. Tulevaisuudessa hän näkee itsensä työskentelevän joko hevosten tai pieneläinten parissa - tai mahdollisesti molempien.

- Riippuu hieman työnantajasta että päädynkö pieneläinten vai hevosten pariin. Kaipaan työyhteisöä sekä paikkaa, jossa pääsen kehittämään osaamistani rauhassa opintojen jälkeen, joten en ainakaan heti suunnittele jääväni uudelleen täyspäiväiseksi yrittäjäksi.

"Kaikki vaikuttaa kaikkeen"

Marle toivoisi omistajien ymmärtävän paremmin, että eläinten tutkimukset eivät ole turhia, vaikka ne eivät johtaisi suoraan diagnoosiin. Oikean syyn löytämisessä poissulkeminen on usein yhtä tärkeää, kuin positiivisen löydöksen tekeminen. Hän muistuttaa, että eläimen käyttäytymiseen vaikuttavat aina monet tekijät: kipu, ympäristö, liikunnan määrä ja ihmisen tuoma tunteiden ilmapiiri.

- Jos ihminen on aina todella huolestunut ja "kyttää jokaista liikahdusta" mahdollisen kivun merkkinä, niin sekin saa herkän eläimen käyttäytymään normaalista poikkeavalla tavalla. On aina hyvä pohtia kivun mahdollisuutta käytöksen aiheuttajana, mutta eläinfysioterapeuttina koen, että on todella harvoja tilanteita, missä liikkumattomuus tai ns. koppihoito olisi hyödyllistä tai paras tapa edetä ongelman kohdatessa. Liikunnan monipuolisuus ja määrä sekä elinympäristön olosuhteet vaikuttavat todella paljon eläimen käytökseen eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua, joka sopii kaikille eläimille.

Teksti: Nette Hursti
Kuvat: 1., 2. ja 3. Ida Lehtonen, 4., 5. ja 6. Marle Muuronen,
kansikuva ja 7. kuva Mirella Ruotsalainen [Marle Muurosen kuva-arkisto]