"Hevonen kyllä kertoo, jos satula ei ole hyvä" – Satulaseppä Satu Ritari painottaa sopivan satulan merkitystä
SatuRitari on yhden naisen pyörittämä satulasepän verstas, jonka kivijalka liike on Kurikassa, Etelä-Pohjanmaalla, mutta liikkuvan pajan ansiosta hän voi liikkua minne päin Suomea tahansa. Hän on koulutuksen saanut ammattilainen, joka on työskennellyt alalla lähes 30 vuotta.
Hevosten parissa koko elämä - nykyään arki rullaa liikkuvassa pajassa
Hevosharrastus alkoi Lahdessa Takkulan ratsastuskoulussa vuonna 1978, kun Satu oli vasta 7-vuotias. Myöhemmin hän opiskeli hevosenhoitajaksi Ypäjällä ja työskenteli useissa tunnetuissa talleissa, kuten Kytäjän kartanolla aina Vähäkallioiden aikaan asti. Kun kartanon omistus vaihtui ja hevosenhoitajan työt loppuivat, edessä oli uuden suunnan etsiminen.
– En halunnut palata tavalliseen tallityöhön, mutta olin jo kouluaikana korjaillut hevosvarusteita. Kiinnostus satuloihin vain vahvistui.
Oppi-isänä toimi tunnettu satulaseppä Jan-Peter Sandbacka, joka kuitenkin varoitteli, ettei koskaan ottaisi oppilaita. Toisin kumminkin kävi.
– Minä tulin väkisin.
Satulasepän työhön ei kuulu kahta samanlaista päivää. Toisinaan Ritari ajaa asiakkaiden luokse tallille, toisinaan asiakkaat tulevat hänen kotiinsa hevosen kanssa. Tyypillisimpiä toimenpiteitä ovat vastinhihnojen vaihdot, toppaukset ja ratkenneiden ompeleiden paikkaaminen, mutta joskus vastaan tulee isompia yllätyksiä: vääntyneitä jalustinkoukkuja, revenneitä siipiä tai jopa rikkoutuneita runkoja.
– Joskus työt alkavat ihan vain satulan hakemisella postista. Pienet korjaukset teen omassa kivijalkamyymälässäni.
Satula kertoo enemmän kuin uskoisi
Moni ratsastaja ei huomaa satulan ongelmia itse, mutta hevonen viimeistään kyllä huomaa. Usein valmentaja tai joku ulkopuolinen näkee asian ensin. Joskus karva kuluu niin pahasti, että ongelma on jo pitkällä ja hevosella voi olla kipuja. Satula voi aiheuttaa virheasentoja ratsastajalle ja jopa ontumista hevoselle. Yksi yleisimmistä harhaluuloista liittyy satulan leveyteen.
- Ratsastaja luulee usein satulan olevan liian kapea, vaikka se onkin liian leveä. Silloin se painaa lavan takaa.
Kolmen vuosikymmenen aikana satulat ovat muuttuneet paljon: materiaalit ovat kehittyneet, rungot suoristuneet ja selkärangantilat leventyneet. Myös ratsastajien asenne on muuttunut.
- Nykyään satulan sopivuuteen kiinnitetään enemmän huomiota. Se johtuu varmasti myös siitä, että satulaseppiä on enemmän, sillä ennen apua ei ollut saatavilla.
Ritari kuitenkin toivoisi, että asiakkaat uskaltaisivat luottaa enemmän omaan arvioonsa.
- Hevonen kyllä kertoo, jos satula ei ole hyvä. Aina ei pidä uskoa sokeasti myyjän sanaan.
Yrittäjävuosiin on mahtunut paljon: pitkiä päiviä, reissuja ympäri Suomen ja satoja tarinoita talleilta. Silti Ritari ei vaihtaisi alaa pois.
– Olen iloinen, kun saan autettua sekä hevosta että ratsastajaa parempaan hyvinvointiin, siinä on tämän työn suola.
Lisätietoja satuRitarin palveluista löydät täältä.
Teksti: Nette Hursti
Kuvat: [Satu Ritarin kuva-arkisto]