Alipalkattua intohimoa? Hevostallin työntekijät avaavat arkeaan

Rakkaudesta lajiin - mutta riittääkö se elantoon? Tallityöntekijöiden korkea vastuu ja matala palkka puhuttavat vuodesta toiseen. Haastattelimme kolmea tallityöntekijää, jotka kertovat tallityön vaativuudesta taloudelliseen todellisuuteen nähden.

Hevosalan koulutus - arvostetaanko sitä lainkaan työntekijällä?

Satu Hukkataival on pitkän linjan hevosalan ammattilainen Turusta. Hän on tällä hetkellä töissä yrittäjänä kahdella eri hevostallilla, joissa hänen työnsä koostuu perus tallityönarjesta siivouksineen ja hevosten hoitoineen, mutta satunnaisesti myös talutusratsastuksista sekä ponitunneista. Pääosin tunteja on hyvin, mutta riippuen taloudellisesta tilanteesta tai sesongeista, tunteja voi olla vähemmänkin. Tietty tuntimäärä ei siis ole taattu.

- Bruttopalkkani heittelee 2000-3500 euron välillä, josta vähennetään vielä verot, eläkkeet, vakuutukset jne. Kyllä sillä juuri ja juuri elelee perusarkea, mutta töitä saa tehdä paljon, kun kustannukset nousevat koko ajan. Missään nimessä sillä ei juhlita.

Suurimmat yrittäjän kulut ovat verot ja vakuutukset, jotka on hevosalalla oltava laajat ja kunnossa. Yrittäjän eläkettä hän maksaa minimisumman, joka on siltikin iso siivu palkasta.

- Ei olisi edes mahdollista maksaa isompaa summaa tällä hetkellä.

Satu korostaa, miten ylipäätänsä hevosalalla vastuu, työn fyysinen luonne ja vaarallisuus ovat ihan omaa luokkaansa. Työ on hektistä ja sitä tehdään säässä kuin säässä eikä yrittäjän flunssa tai murtunut varvas tarkoita automaattisesti sairaslomaa. Töihin yritetään siis mennä puolikuntoisenakin.

- Rehellisesti en koe, että palkka vastaa vaatimustasoa, joka kiteyttää hyvin alan suurimman ongelman: hyville työntekijöille olisi tarvetta, mutta yrityksillä ei ole varaa maksaa ollenkaan tai tarpeeksi, vaikka haluaisivat. Palkollisena en tekisi koskaan tallityöntekijän töitä, sillä TES-mukainen korvaus on täysin ala-arvoinen. Yrittäjänä voit sentään pyytää edes jokseenkin kohtuullista palkkaa ja pääset itse päättämään, milloin lomailet. Huono puoli toki se, että maksat kaikki muut kulut itse eikä lomia ole välttämättä varaa pitää. 

Satu on aikanaan pyörittänyt omaa yksityistallia kolme vuotta, jolloin hän työskenteli joka päivä vuoden ympäri, koska ei ollut varaa palkata muita työntekijöitä. Sen seurauksena hänellä todettiin vakava työuupumus. 

- Nykyään tiedän rajani paremmin enkä tee mitään ylimääräistä varsinkaan ilmaiseksi. Ruokatauoista osaan myös nykyään pitää kiinni, sillä nekin helposti unohtuvat. Työporukka ja asiakkaat ovat meillä todella ihania, joka ehdottomasti auttaa jaksamaan, vaikka töitä pääosin tekeekin yksin.

Yrittäjille ja muille palkollisille tallityöntekijöille kompastuskivenä on Satun mukaan ilmaiset työntekijät, jotka ovat yleensä innokkaita nuoria. Tallien ei kannata palkata erikseen työvoimaa, jos nuoret tulevat tekemään töitä ratsastustuntien palkalla tai jopa ihan ilmaiseksi.

- Tällä alalla ongelma on juurikin se, että koulutusta ei arvosteta lainkaan. Minun pitäisi pystyä pyytämään lisää palkkaa siitä, että olen kouluttautunut, mutta joku jolla ei ole koulutusta lainkaan tekee samaa puolet halvemmalla, jonka takia useimmiten yritys valitsee hänet. Valitettavasti olen törmännyt myös siihen, että minulta kokeneempana vaaditaan enemmän vastuuta, kuin kouluttamattomilta, mutta siitä ei kumminkaan olla valmiita maksamaan enempää. Alalla on siis useita epäkohtia, jotka pitäisi saada korjattua, jotta hevosala toimisi paremmin myös tulevaisuudessa.

Ikä aiheuttaa epäluottamusta asiakkaissa

Tallintyöntekijä "Anna" (nimi muutettu pyynnöstä) teki jo pienenä tyttönä äitinsä kanssa tallilla töitä, kunnes väliin tuli muita juttuja. Hän kumminkin päätti palata tallitöihin tuttunsa kautta, jonka ponia hän myös liikuttaa Uudellamaalla. Hän tekee töitä pääasiassa lomittajana samalla tallilla, jolloin hänen päiviinsä kuuluu heinien laittoa, hevosten hyvinvoinnin tarkastelua, karsinoiden siivousta, hevosten ulos- ja sisäänvientiä sekä tallin yleistä siivoamista.

- Tallitöissä menee päivästä riippuen noin 4-6 tuntia. Mielestäni työ ja palkka vastaavat toisiaan, vaikka en tarkkoja korvauksia viitsi avatakkaan. Koska teen tätä lomittajana ilman alan tutkintoa, ei se palkan suuruus ole tässä kohtaa se tärkein asia, vaan se, että saan olla hevosten kanssa. Omistajan kanssa synkkaa myös hyvin, joka on tärkeää. Ymmärrän kyllä, että monilla muilla tilanne on eri, kun palkalla pitää oikeasti pystyä elämään, mutta itselleni tämä toistaiseksi riittää.

Ikävintä alalla on Annan mukaan asiakkaiden tyytymättömyys. Etenkin hänen nuori ikänsä tuntuu aiheuttavan epäluottamusta, vaikka alalla on paljon nuoria tekijöitä.

- Osa asiakkaista tulee tuijottamaan, kun siivoan karsinaa ja tuntuvat odottavan, että pääsevät sanomaan jostakin. Olisi hyvä, jos aikaiset aamut ja myöhäiset illat olisivat rauhotettuina vain työntekijöille, jotta työnteko sujuisi sutjakkaammin.

Vapaa-aikana töitä talkoiden verukkeella

Entinen tallityöntekijä "Mari" (nimi muutettu pyynnöstä) työskenteli puoli vuotta pienessä yksityistallissa Uudellamaalla. Hän olisi ensisijaisesti halunnut olla toiminimiyrittäjänä, mutta tallin omistajat halusivat mieluummin palkollisen työntekijän. Alan koulutusta hänellä ei ole, vaikkakin työkokemusta löytyy.

- Koin, että yrittäjyys olisi ollut meille kummallekin osapuolelle fiksumpi ratkaisu, mutta suostuin, sillä talli oli tuttu paikka entuudestaan, palkka oli alaan nähden hyvällä tasolla ja muut edut olivat kohdillaan, kuten oman hevosen tuonti tallipaikalle hieman edullisemmin. Olen tehnyt yrittäjyyttä vain sivutoimisesti, joten se ei ollut ongelma. Olisin mieluusti opiskellut alan tutkinnon työn ohessa, sillä tykkään opiskella.

Puheiden perusteella työ vaikutti määrältään inhimilliseltä, vaikka tallityö on aina fyysisesti raskasta hommaa. Pian hän huomasi, että asiakkaiden vaatimukset olivat eri tasolla, kuin mitä hänen annettiin ymmärtää ja työmäärä sekä -tunnit nousivat salakavalasti ylöspäin.

- Edellinen työntekijä oli tuttuni, joka oli tehnyt yrittäjänä ja teki siksi pitkiä päiviä. Asiakkaat eivät olleet tottuneet, että työntekijä tekeekin vain 7,5 tuntia päivässä töitä, koska entinen työntekijä saattoi tehdä 12 tuntiakin, jona aikana hän totta kai kerkesi tehdä huomattavasti enemmän. Omistajien kanssa otin tämän puheeksi, mutta eivät välittäneet. Työmäärä ylipäätänsä nousi ja nousi koko ajan enemmän eikä edes yhdeksän tuntia riittänyt enää kaikkeen, vaan silti perästä kuului, mitä olisi pitänyt tehdä enemmän, etenkin asiakkailta.

Mari kokee olleensa ikävässä välikädessä asiakkaiden ja omistajien välillä. Työ ei enää ollut vain fyysisesti raskasta, vaan myös henkisesti. Omistajat pyysivät myös vapaa-ajalla välillä töihin talkoiden verukkeella ja sairaslomalla patistettiin etsimään itselleen tuuraaja. Jos hän kieltäytyi, se aiheutti epämukavaa ilmapiiriä. Asiakkaille hän oli avoin työsopimuksestaan, mutta ymmärrystä tuli vain osalta.

- Kaiken kaikkiaan paljon vastuuta, mutta ei valtaa. Ymmärrän asiakkaiden näkökulman, jos palvelut huonontuvat, kun hinnat koko ajan nousevat, mutta itse en olisi voinut asiaan vaikuttaa kuin tekemällä pitkiä päiviä ilmaiseksi, mihin en voinut periaatteen vuoksi suostua. Vaikka palkka oli alaan nähden ihan hyvä, kun tienasin 2000-3000 euron välillä bruttona, niin edelliseen tulotasooni nähden se oli matala. Halusin tehdä hevosten kanssa töitä, koska olin aina haaveillut siitä, mutta pian se kävi henkisesti liian kuormittavaksi. En jaksanut enää liikuttaa omaa hevostani enkä viihtynyt tallilla, joka oli aiemmin tärkeä henkireikäni.

Kuormitus alkoi olla niin korkea, että Marin piti vaihtaa toisen alan töihin. Tulevaisuudessa hän voisi nähdä itsensä oman tallin yrittäjänä, mutta ei enää palkollisena muiden talleissa. Muita palkkatyöntekijöitä hän kehottaakin olemaan tarkkana ja lujana omista oikeuksistaan.

- Älkää tehkö ilmasta työtä, koska jos teette sen kerran, se tulee tapahtumaan useamminkin. Oma jaksaminen pitkällä tähtäimellä on kaikista tärkeintä.

Teksti & kansikuva: Nette Hursti
Kuvituskuvat: Milla Cornea